Jutun lähetti bc kasvattaja , Elokuun 11, 2011 kello: 12:28:16
ei enää ikinä pentua agilitykoiraksiKasvattajana olen tyrmistynyt siitä miten minua on kohdeltu.
Olen pienimuotoinen kasvattaja ja kasvattanut työlinjaisia paimenkoiria ja kaksi ensimmäsitä pentuetta on päätynyt pelkästään työkoiriksi lammastiloille. Yksi kasvattini omistaja alkoi sitten harrastaa agilityä kasvatillani ja koska se oli ilmeisen hyvä lajissa minulle tuli kolmannen pentueen ollessa ajankohtainen kysely agilitykoirasta. Omat koirani ja aiemmat kasvattini ovat ollet kaikin puolin terveitä ja olen odottanut kasvattieni omistajien tutkituttavan koiransa. Ja pentueiden isikis olen valinnut myöskin terveen isän ja sellaisen jolla on myös tutkitusti käyttöominaisuuksia. Kolamnnen pentueen isällä oli myös tulos agilitystä, se oli ruotsalainen koira ja ei toiminut jatkuvasti paimenena vaikka sillä paimennusta harrastettiinkin. Myin yhden pennun osaavalle ihmiselle jolla oli aiemminkin ollut rodun edustajia ja hänellä oli koira-alan koulutusta ja oli pitkän linjan koiraharrastaja. Mutta mitä kävikään? Kun koiran terveystustkittiin sillä oli löysät kintereet, huonot lonkat ja etuosassa muutoksia. AINOANA koko pentueesta. Ja omistaja syytti MINUA että olen kasvattanut huonoa jälkeä...!!! Kyselin kautta rantain miten koiraa oli koulutettu ja sain ikäväkseni kuulla että pentua oli alettu opettaa liian varhain. Se oli osannut jo pujotella kuin aikuinen koira alta puolivuotiaana. Kyselin sitten eläinlääkäreiltä mitä mieltä he olivat asiasta ja sieltä tuli palutetta että omistaja oli pilannut pennun. Silti minua kohtaan on tullut niin paljon ilkeämilelistäpalautetta että moli vihoviimeinen kerta kun edes harkitsen myyväni koiriani agilityn harrastajille. Kuulin lisäksi että ko. pennun omistaja on aiemminkin rikkonut koiriaan, liikaa ahneutta koulutuksessa ??? On sääli että koiria ajtellaan vain harrastuvälineenä. Paimenkoirakin kyllä totutetaan työhönsä nuorebna mutta siltä ei vaadita liikoja ennekuin se on valmis. Toivottavasti tätmä pennunostaja ajattelee seuraavaa koiraa ostaessaan että on ottamassa vastuulleen elävän olennon eikä välinettä ja muistaa antaa koiralle aikaa kasvaa. Silloin ei tarvitse esittää ikäviä syytöksiä kasvattajalle koiran mennessä rikki. Esim. lonkkien osalta ympäristön vaikutus on snetään 80% lonkkavian syntymiseen joten se 80% menee omistajan kontolle. Omat koirani ovat monessa polvessa tervelonkkaisia sillä olen käyttänyt jalostukseen vain toimivia työkoiria ja kipeä koira ei tee töitä. Eli perimän osalta kaiken pitäisi olla kunnossa.Olen todella tyrmistynyt saamastani kohtelusta pennunostajan osalta. Toivottavasti hän lukee tämän eikä enää soita minulle eikä lähettele ilkeietä sähköposteja tai levitä juoruja koiristani.