Jutun lähetti Ohoh ja hui , Elokuun 11, 2011 kello: 15:20:27
Re: ei enää ikinä pentua agilitykoiraksiVastineena juttuun: ei enää ikinä pentua agilitykoiraksi, jonka kirjoitti: bc kasvattaja , Elokuun 11, 2011 kello: 12:28:16:
bc kasvattaja kirjoitti:
» Kasvattajana olen tyrmistynyt siitä miten minua on kohdeltu.
» Olen pienimuotoinen kasvattaja ja kasvattanut työlinjaisia paimenkoiria ja kaksi ensimmäsitä pentuetta on päätynyt pelkästään työkoiriksi lammastiloille. Yksi kasvattini omistaja alkoi sitten harrastaa agilityä kasvatillani ja koska se oli ilmeisen hyvä lajissa minulle tuli kolmannen pentueen ollessa ajankohtainen kysely agilitykoirasta. Omat koirani ja aiemmat kasvattini ovat ollet kaikin puolin terveitä ja olen odottanut kasvattieni omistajien tutkituttavan koiransa. Ja pentueiden isikis olen valinnut myöskin terveen isän ja sellaisen jolla on myös tutkitusti käyttöominaisuuksia. Kolamnnen pentueen isällä oli myös tulos agilitystä, se oli ruotsalainen koira ja ei toiminut jatkuvasti paimenena vaikka sillä paimennusta harrastettiinkin. Myin yhden pennun osaavalle ihmiselle jolla oli aiemminkin ollut rodun edustajia ja hänellä oli koira-alan koulutusta ja oli pitkän linjan koiraharrastaja. Mutta mitä kävikään? Kun koiran terveystustkittiin sillä oli löysät kintereet, huonot lonkat ja etuosassa muutoksia. AINOANA koko pentueesta. Ja omistaja syytti MINUA että olen kasvattanut huonoa jälkeä...!!! Kyselin kautta rantain miten koiraa oli koulutettu ja sain ikäväkseni kuulla että pentua oli alettu opettaa liian varhain. Se oli osannut jo pujotella kuin aikuinen koira alta puolivuotiaana. Kyselin sitten eläinlääkäreiltä mitä mieltä he olivat asiasta ja sieltä tuli palutetta että omistaja oli pilannut pennun. Silti minua kohtaan on tullut niin paljon ilkeämilelistäpalautetta että moli vihoviimeinen kerta kun edes harkitsen myyväni koiriani agilityn harrastajille. Kuulin lisäksi että ko. pennun omistaja on aiemminkin rikkonut koiriaan, liikaa ahneutta koulutuksessa ??? On sääli että koiria ajtellaan vain harrastuvälineenä. Paimenkoirakin kyllä totutetaan työhönsä nuorebna mutta siltä ei vaadita liikoja ennekuin se on valmis. Toivottavasti tätmä pennunostaja ajattelee seuraavaa koiraa ostaessaan että on ottamassa vastuulleen elävän olennon eikä välinettä ja muistaa antaa koiralle aikaa kasvaa. Silloin ei tarvitse esittää ikäviä syytöksiä kasvattajalle koiran mennessä rikki. Esim. lonkkien osalta ympäristön vaikutus on snetään 80% lonkkavian syntymiseen joten se 80% menee omistajan kontolle. Omat koirani ovat monessa polvessa tervelonkkaisia sillä olen käyttänyt jalostukseen vain toimivia työkoiria ja kipeä koira ei tee töitä. Eli perimän osalta kaiken pitäisi olla kunnossa.Olen todella tyrmistynyt saamastani kohtelusta pennunostajan osalta. Toivottavasti hän lukee tämän eikä enää soita minulle eikä lähettele ilkeietä sähköposteja tai levitä juoruja koiristani.Itse en ole koskaan bc:tä hankkinut, enkä taida, vaikka kovin mielenkiintoinen, sievä ja miellyttävän oloinen rotu onkin. Harvasta bc:n omistajasta voi sanoa samaa ;-)
Muistan, kuinka yksissä SM-kisoissa kerrottiin yhden kisakoiran olevan alle 2 v. Kyseessä oli bc. En tiedä, miten tuohon tiedonantoon olisi pitänyt suhtautua, mutta koiran tilanne säälitti ja harmitti. Ja oon huomannut, että niissä ihmisissä, joissa yhdistyy kova kilpailuvietti (vaativuus), kiinnostus agilityyn ja koiriin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän hankkii bc:n sen agilityyn soveltuvien ominaisuuksien vuoksi. Väittäisinkin, että muut rodut ovat keskimääräistä paremmin suojattuja ko. kaltaisilta tilanteilta... ja ihmisiltä.
Mutta, mutta.... Toivoisin kuitenkin, että et leimaisi kaikkia agilityn harrastajia ko. intomielisiksi koiran rikkojiksi - anteeksi kärjistys - koska innokkaissakin agilitaajissa on myös niitä maltillisia harrastajia, viisaita ihmisiä.