Jutun lähetti Tipsi , Marraskuun 19, 2011 kello: 00:42:44
Re: Vanhan koiran elämääVastineena juttuun: Re: Vanhan koiran elämää, jonka kirjoitti: X , Marraskuun 18, 2011 kello: 19:19:30:
No meillä ajateltiin jopa niin itsekkäästi, että eläkeläiskoira siirtyi vanhempieni luo toiseen virkaan, sairastavan ihmisen seuralaiseksi rauhalliseen arkeen. Koiran homma oli olla läsnä kun isällä oli kipuja ja hankala olo, ottaa rapsutuksia vastaan mukavana seuralaisena ja motivoida rauhallisille kävelyille useamman kerran päivässä.
Olisihan se meillä hyvinkin asustellut, jatkuvalla vahtimisella olisin varmasti saanut huonokuuloisen ja kankeajalkaisen 12v eläkeläiskoiran pidettyä turvassa kahdelta alle 3v lapsen ja nuoremman koiran juoksureiteiltä. (ja tähän on sitten turha kommentoida, miksen etsinyt lapsille uusia koteja, olivathan ne nuorempia...)
Meidän perheessä koira on eläin, jolla on oma tehtävänsä. Jos se tehtävä ei täyty vaikkapa koiran aggressiivisen käytöksen vuoksi, ei siinä perheenjäsenyys niin paljoa paina, etteikö koiran olisi silloin aika muuttaa muualle.
Nykyisellään koiran tehtäviin perheessä kuuluu olla ihmisrakas ja seurallinen, lapsiystävällinen, harrastuskaveri agilityyn, silittelyistä tykkäävä, hyvinvoiva ts lemmikki. Jos meille tulisi koira, joka osoittautuisi vihaiseksi muita eläimiämme tai lapsiamme kohtaan tai haukkuisi koko ajan tai olisi vaikeasti motivoitavissa mihinkään harrastamiseen, niin vermaankin senkin parasta ajatellen etsikelisimme sille uuden kodin.Jokainen tavallaan. Koirat ovat hyvin sopeutuvaisia eläimiä ja pystyvät kyllä kotiutumaan uuteen perheeseen ja viihtymään, etenkin jos ympäristö ja elämänrytmi on sopivampi.
X kirjoitti:
» Koira eläkkeellä kirjoitti:
» » Minlla meni koira vanhemmille muutama vuosi agilityn lopettamisen jälkeen yli 11-vuotiaana.» Sen sijaan nykyinen koirani kokisi kodin vaihdon varmaankin raskaammin tai ainakin sopeutuminen kestäisi kauemmin, sillä se on luonteeltaan aivan erilainen.
» » Harmittaa, että näitä koiran kodinvaihdon tilanteita tuomitaan suoriltaan kun oikeasti tilanteet ovat hyvin erilaisia ja ulkopuolelta on oikeasti joskus vaikea nähdä mitä koiraperheen sisällä tai ympärillä tapahtuu.
»
» Aina ei ole paikkaa, jonne sijoittaa koiria, eikä se sovi kaikkien periaatteisiin. Ainakin minun ja puolisoni vanhemmat ovat joko kuolleet tai niin sairaita, etteivät pysty edes itsestään huolehtimaan, saati jostain elukasta. Ja meidän lähtökohta on, et jos koira otetaan, se myös itse hoidetaan, loppuun asti. Jos nyk. koirista ei olisi kisaajiksi jostain syystä, mutta kotikoiriksi soveltuvat, lisääkään ei voi ottaa, se tarkoittaa harrastuksen lopettamista tai ainakin kisaamisen lopettamista. Kun puntariin laitetaan harrastuksen jatkaminen uuden pennun turvin vs harrastuksen lopettaminen ja entisten koirien pitäminen, ollaan tilanteessa, jolloin jostakin on luovuttava. Eikä luopuminen ole koskaan helppoa. Ei sekään taida olla kovin kestävä lähtökohta, että omistaa koiria, joista puolet jäävät huonolle hoidolle.» Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, jos koirien jakoon tai jopa viimeiselle matkalle lähettäminen koetaan aika kylmäksi ja laskelmoivaksi teoksi.