Jutun lähetti keretiläinen , Toukokuun 24, 2012 kello: 08:10:23
Re: EtenemätVastineena juttuun: Re: Etenemät, jonka kirjoitti: heps , Toukokuun 23, 2012 kello: 22:37:09:
Mä olen jo vuosia sitten lakannu kuuntelemasta mitä tuomari ihanneajaksi sanoo. Lähetään oman koiran kanssa tekemään sitä omaa parasta suoritusta. Mun kyvyt ohjaajana, sen enempää fyysiset kuin psyykkisetkään ei riitä ns. huippusuorituksiin. Jätetään siin mounteverstinvalloitus niille joille vai se on riittävä haaste ja
nautitaan täysin siemauksin omasta suorituksesta. Toki pyritään siihen omaan iiiisooon tavoitteeseen mikä tällä hetkellä on se, että sais edes kerran elämässään puhtaan nollan kolmosluokasta ilman yliaikaa ja mieluummin asiallisen ihanneajan radalta. Perustavoitteena kuitenkin on joka kerta saada suoritus johon itse voin olla tyytyväinen.
Mua ei häiritse, että ferrarikuskit kiitää ohi. Kunhan ei heittele rapaa silmille tai näytä keskaria ja yritä kiilata meitä penkkaan. Me annetaan kiltisti tilaa mutta tahdotaan myös se oma aika. Niin rataantutustumisessa, radalla kuin harkoissakin. Ollaan maksettu sekä rahalla että omassa seurassa työpanoksella.
En halua ihanneajan poistoa. Olis kauhen noloa oikeissa kisoissa pokata palkintoja suorituksella, jossa on turhattu radalla parikymmentä sekunttia kauemmin kuin muut vaikka vauhtiakin on yritetty pitää. Epikset on asia erikseen.
Oman nopeuden kehittymistä voidaan vertailla paitsi ihanneaikaan myös siihen millä vauhdilla nopeimmat nollat suorituu ja kuinka paljon on meitä hitaampia koirakoita.
Onneksi se koira ei ymmärrä ihanneajoista mitään eikä koe olevansa "kehno" suorittaessaan rataa niin hyvin kuin ohjauksen ja omien resurssiensa puitteissa kykenee.Ohjaajana ja vastuullisena osapuolena pyrin siihen ettei koiralle tästä "heikkoudesta" kerrota.Nimimerkillä "pohjalta pääsee vain yhteen suuntaan - ylös!"