Jutun lähetti harrastelija , Toukokuun 17, 2010 kello: 17:25:33
Re: ihanneajoista ja tuomareistaVastineena juttuun: Re: ihanneajoista ja tuomareista, jonka kirjoitti: tavoitteena vain nollatulos? , Toukokuun 17, 2010 kello: 09:45:01:
tavoitteena vain nollatulos? kirjoitti:
» Niinpä. Mitä iloa harrastajien kehitykselle siis olisi siitä, että ihanneaikoja löysennetään sen vuoksi että useammat yltäisivät nollatuloksiin. Koiran rakenteeseen ja nopeuteen tai ohjaajan taitoihin ei ole vaikutusta sillä, onko kisatulos -1,25 vai + 1,25. Kyse on ajattelutavasta, eli siitä etä harrastaja kokee onnistuneensa paremmin, jos suorituksella pääsee nollatulokseen. Ehkä pitäisi lähteä muokkaamaan ajattelutapaa niin, että tavoitteena on virheetön, mahdollisimman sujuva rata käsissä olevan koiran kanssa. Se miten kovaa muut ohjaajat muun rotuisine koirineen pistelevät ei vaikuta tähän mitenkään, ei myöskään se, onko ihanneaikaa laskettaessa käytetty etenemäodotus 3,5 tai vaikkapa 4 m /s.
Vielä kymmenisen vuotta sitten, kun aloitin agilityn, saattoi iloita omaan ja koiran tasoon nähden onnistuneesta suorituksesta, vaikka olisi ollut vähän yliaikaa tai saatu vitonen tai kymppi virheitä. Nykyään on jo ykkösluokkiin pesiytynyt sellainen asenne, että kaikki mikä ei ole nollatulos, ei ole tulos lainkaan. Eli samanarvoinen kuin hylky. Moni kilpailija ottaakin heti virheen sattuessa tarkoituksella hylyn. Agility on harrastelijatasollakin pelkkää nollien metsästystä.
Minusta luokkien välillä saisi olla suurempi vaatimustasoero kuin nykyään. 1-luokka selvästi aloittelijoille: helpot radat ja löysät ihanneajat. Kun perusosaaminen olisi riittävää, tekisi 1-luokassa nopeasti nollat ja siirtyisi ylöspäin. 2-luokasta voisi muodostua taviskisaajien kilpailuluokka, josta ei helposti 3-luokkaan nousta.