Jutun lähetti Koira eläkkeellä , Marraskuun 18, 2011 kello: 15:34:34
Re: Vanhan koiran elämääVastineena juttuun: Re: Vanhan koiran elämää, jonka kirjoitti: hmm , Marraskuun 18, 2011 kello: 14:34:50:
Minlla meni koira vanhemmille muutama vuosi agilityn lopettamisen jälkeen yli 11-vuotiaana. Koiruus ei enää pysynyt perässä kaikissa jutuissa ja rupesi arkailemaan nuorempaa rasavilliä, joka komentamisista huolimatta kiusasi aikuisia koiria esimerkiksi törmäämällä vahingossa tai tahallaan. Lauman järjestys meni myös epätasapainoon kun nuori sai voimia ja vanha menetti. Tästä seurasi tappeluita. Lopuksi huomasin vanhasta koirasta, että sen käytös muuttui varovaisemmaksi kun se yritti väistää nuorta koiraa. Tappelut vähenivätkin voimakkaan puuttumisen jälkeen, mutta vanha koira ei ollut rento oma itsensä.
Se sai muuttaa sitten vanhoilla päivillään vanhempien luokse huolehtivaan kotiin (josta se oli muuttanut pari-vuotiaana minulle kuolemantapauksen vuoksi). Koira voi uudessa kodissa todella hyvin, eikä ole minua kaivannut enää alun jälkeen. Oli ihana nähdä vanha koiruus taas rennosti leikkimässä ja mekastamassa! Koirat ja tilanteet ovat erilaisia. Tämä vanha koira ei kärsinyt siitä, että se nuorena joutui vaihtamaan kotia minun luokseni, eikä nähdäkseni siitä, että se vaihtoi vanhana kotia. Tämä koira on hyvin avoin ja ihmisrakas. Se sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin. Sen sijaan nykyinen koirani kokisi kodin vaihdon varmaankin raskaammin tai ainakin sopeutuminen kestäisi kauemmin, sillä se on luonteeltaan aivan erilainen.
Harmittaa, että näitä koiran kodinvaihdon tilanteita tuomitaan suoriltaan kun oikeasti tilanteet ovat hyvin erilaisia ja ulkopuolelta on oikeasti joskus vaikea nähdä mitä koiraperheen sisällä tai ympärillä tapahtuu. Ja agilitykentällä käyttäytymisen perusteella ei ole ihan helppo arvioida minkälainen koira on kotioloissa ja miten se sopeutuu erilaisiin tilanteisiin.