Jutun lähetti ITe , Heinäkuun 24, 2011 kello: 13:54:05
Re: Agilityn kiinnostavuusVastineena juttuun: Re: Agilityn kiinnostavuus, jonka kirjoitti: MS , Heinäkuun 24, 2011 kello: 11:01:04:
En kauhean paljoa lämpene rahapalkintojen jakamiselle. Koiran terveys on yksi tärkeä asia. Toisaalta kukaan ei myöskään ole esittänyt ainoatakaan selkeää ja toimivaa ansaintalogiikkaa tälle toimnnalle. Tässä muutamia näkökulmia.
- Jos kilpailijat teoriassa haluaisivat maksaa osallistumisestaan enemmän, jotta voittaja voisi saada rahapalkinnon, niin tämä olisi periaatteessa mahdollista, mutta olisivatko he halukkaita? Mikä olisi se yllyke, minkä takia joku lähtisi maksamaan kilpailuista enemmän? Tuskin edes sellainen kilpailija, joka uskoisi selviytyvänsä sijoille 15 - 30 kyseisessä kilpailussa olisi valmis kantamaan rahaa järjestäjälle pelkästään siitä ilosta, että tietäisi jonkun huipun saavan rahapalkinnon. Teoriassa uskoisin, että voisi löytyä noin 20 koirakkoa / säkäluokka, jotka uskoisivat olevansa sen tasoisia, että pitäisivät voittomahdollisuuksia riittävän hyvänä, jotta olisivat valmiit maksamaan hieman korkeampaa hintaa kilpailumaksuna. Jos kukaan vähemmän onnistumiseensa uskova ei kuitenkaan lähtisi mukaan homma kaatuisi siihen, että nämä 20 koirakkoa pyörittelisivät voittorahoja keskenään. Seurojen kannalta 20 koirakkoa / säkäluokka ja arvokkaat palkinnot olisi taloudellisesti liian pienet kisat järjestettäväksi. Seurojen kannattaa järjestää mielumin isompia kisoja.
Väitän siis, että halu maksaa suurempaa ilmoittautumismaksua on suoraan verrannollinen siihen kuinka suuret mahdollisuudet katsoo itsellään olevan voittaa tuota kautta kasvava palkintopotti. Koska vain pienehköllä joukolla on kohtuullinen todennäköisyys voittoon, palkintopotin kasvattaminen tukahtuu tällä periaatteella tuohon seikkaan.
- Toinen tapa kasvattaa palkintopottia kilpailumaksuilla on tehdä juuri näistä kilpailusta vaikkapa väylä karsintoihin tai SM-kisoihin. Tätä tapaa pitäisin eettisesti varsin kyseenalaisena. Silloin tavallaan pakotettaisiin kilpailijat osallistumaan kyseisiin kalliin maksun kilpailuihin, jotta he voisivat tavoitella urheilullista menestystä. Mielestäni mitään pakkoa ei kilpailijoilla voi olla. Vielä vähemmän heiltä voidaan edellyttää suurten palkintojen rahoittamista, kun he haluaisivat vain tavoitella Suomen mestaruutta tai maajoukkuepaikkaa. Minkäänlaista pakkoa ei siis tulisi koskaan käyttää palkintopotin kokoamisen välineenä. Haluan korostaa, että en ole kuullut kenenkään tällaista suunnittelevankaan, mutta tämä on mielestäni niitä ainoita edes teoriassa mahdollisia tapoja saada kilpailumaksuilla kasvatettua palkintopottia. Itse en tällaista hyväksyisi.
- Seurojen kannalta tärkeintä on, että seurat kasvattavat tulojaan. Niiden etu on sidottu omaan toimintaan ei siihen kuinka isoja palkintoja kilpailijat saavat. Palkinnot ovat vain väline houkutella kilpailijoita omiin kilpailuihin, sillä kilpailijat arvostavat kyllä parempia palkintoja, mutta eivät ole niistä valmiita maksamaan. Jos seurat alkaisivat maksaa suurempia palkintoja kuin mitä ne saisivat rahaa kilpailumaksuista itselleen, ne toimisivat tyhmästi. Seuralle jokainen kilpailija on periaatteessa myös yhtä arvokas, sillä jokainen maksaa saman ilmoittautumismaksun. Seura ei siis nykyisin hyödy siitä, ovatko kilpailijat Suomen huippua vai keskikastia tai mitä sitten ovatkaan. Seuralle siis riittää, että kilpailijat ovat halukkaita osallistumaan ja tuotot peittävät kilpailusta aiheutuneet kulut. Jos joku joskus aikoo kehitellä järjestelmää, jossa olisi suuremmat palkinnot, tulisi sen ensimmäisenä kyetä perustelemaan seuroille, mitä hyötyä ne saisivat järjestelmästä. Koska kilpailijat tuskin olisivat edellä esittämilläni perusteilla valmiit kantamaan lisää rahaa seuroille, tuon rahan tulisi tulla jostain ulkopuolelta. Kysymys on vain siitä, että mistä se raha voisi tulla?
- Sponsorinkin ajatuksissa sen tärkein päämäärä on saada sponsoroinnin kautta taloudellista hyötyä. Se aika, jolloin jotain hanketta tuettiin huvin vuoksi ja kun budjetissa oleva raha on jotenkin käytettävä on jo mennyttä. Sponsorilla on nykyisin tiukat vaatimukset myös omista tuotoista ja hyödystä, jotka on sponsoroinnin kautta saavutettava. Mitä nuo hyödyt siis voisivat olla?
1. Lisää paikan päällä myytyjä tuotteita. Kilpailijoiden ja katsojien tulisi ostaa paikan päällä mahdollisimman paljon. Tämä siis edellyttää, että joko kilpailijoita tai katsojia on paljon ja he myös ostavat. Jos systeemin kehitys johtaa siihen, että kilpailijoita on tulevaisuudessa paikan päällä vähemmän, seuraa siitä myös ostajien määrän väheneminen, jollei yleisön määrää saada selvästi kasvatettua. Toisaalta voidaan kysyä, onko yleisö aivan yhtä ostohalukasta kuin kilpailijat?
2. Näkyvyyden lisääntyminen. Näkyvyys lisääntyy vain jos sponsori todella näkyy. Paikan päällä olevien tulee saada sponsorista hyvä kuva. Tässäkin tietysti tärkeää on, että joku on paikan päällä myös katsomassa sponsorin viestejä. Sponsori voi tietysti näkyä myös seurojen tai SAGIn nettisivuilla. Tällöin on kuitenkin ymmärrettävä, että eivät seurat ole SAGIn käskyläisiä tai päinvastoin. Seurat pitävät omilla nettisivuillaan vain niille tärkeitä sponsoreita ja SAGI itselleen tärkeitä. Laji voi tietysti näkyä myös sponsorin omilla sivuilla, jolloin kontaktit syntyvät sinne. Tämä onkin hyvä toimintamalli, sillä siinä sponsori kiistatta saa lajiin kohdistuvasta kiinnostuksesta osansa ja tästä on sponsorille hyötyä. Lehdistön, TV:n ja netti-TV:n kautta mahdollisesti tuleva julkisuus on sekä sponsorin että lajin etu. Nykyisessä tilanteessa on kuitenkin niin, että tosiasiassa lajilta edellytetään rahallista panostusta ainakin TV:ssä näkymisestä. Mielestäni voidaan hyvin kysyä, että kuinka paljon näkyvyydestä on järkevää maksaa? Näin on varsinkin, kun väkirikkaimmalla pääkaupunkiseudulla ei tosiasiassa pystytä ottamaan seuroihin sisään lisää harrastajia. Mielestäni kovin suuria taloudellisia panostuksia ei kannata TV-näkyvyyteen tehdä muutoin kuin yhteistyössä sponsorin kanssa.
- Se kolmas tapa mahdollistaa palkintopotin kasvaminen on siis maksavan yleisömäärän kasvattaminen. Agility on yleisölaji, sillä sitä kyllä jaksaa seurata tuntitolkulla, mutta koska siitä tulee sellainen laji, johon tulee kasapäin maksavia katsojia. Palkintopotin kasvattamisen kannalta heitä olisi tarve tulla hyvinkin runsaasti. 5 sisäänpääsymaksulla 100 katsojaa tuo vasta 500 järjestäjälle. Se ei ole vielä kovin ihmeellinen summa.
- Neljäs tapa olisi vedonlyönti. Kun puhutaan ravien suosiosta, niin olisi varmaan hyvä heti aluksi tunnustaa, että niiden suosion suurin tekijä on mahdollisuus harrastaa rahapeliä. Rahapeli voisi tuoda mukanaan kasvavia palkintopotteja. Suomessa kuitenkin monopoli on Oy Veikkaus Ab:llä, jonka varoista on tuettu myös agilityhallien rakentamista. Veikkaus on myös tärkeä osa liikuntayhteisöjen toimintaa. Mielestäni agilityn on syytä pysyä mukana tässä yhteisössä, eikä ainakaan hankkiutua yhteistyöhön mahdollisten muiden vedonlyöntiorganisaatioiden kanssa. Itse en pitäisi sitä viisaana. Veikkauksen kauttakin rahapelit voisivat kuitenkin tuoda maksavia katsojia, mitä voitaisiin pitää mahdollisuutena. Helppoa tuo kehitys ei kuitenkaan ole.
Kun halutaan suurempia palkintoja kilpailijoille, olisi hyvä edes joskus perustella, miten ne kustannettaisiin. Halutaanko siirtää rahaa toisen kilpailijan taskusta toisen kilpailijan taskuun vai mistä on kysymys? Toinen asia on, että jos halutaan ulkopuolista rahaa, tulisi ensin miettiä, mitä ollaan itse valmiita tekemään joka päivä sponsorien eteen. Sponsori haluaa aina myös oman hyötynsä. Ansaintaperiaatteen tulisi olla kaikissa malleissa selvä. Itse en suurille palkinnoille lämpene lainkaan.