Jutun lähetti Ismo Teivainen , Syyskuun 30, 2011 kello: 15:56:56
Re: Miten ymmärtää tämä?Vastineena juttuun: Re: Miten ymmärtää tämä?, jonka kirjoitti: hmm. , Syyskuun 30, 2011 kello: 15:04:58:
Oma vastaukseni on, että en tiedä. Sinällään oma uskomukseni on, että kameroita ja videokuvaajia varmasti tuolla kurssilla riittää. Jos itse suunnittelisin kurssia, niin varmasti myös tallentaisin siitä niin paljon kuin mahdollista jo pelkästään kurssin toimivuuden analyysia varten. Tuskin siinä oppilaiden tekemät videot silloin olisivat keskeisessä roolissa, jos itse arvioisin miten tulisi jatkaa. Sama koskee valokuvia.
Valintaperusteista en uskalla arvailla mitään, mutta aika outo olisi tilanne, jos joku tekisi kurssilla vaikkapa analyysin jostain hommasta ja kieltäisi muita lukemasta ja arvioimasta sitä. Mitenkähän sellainen menettely sopisi vaikkapa ammattikorkeakouluun? Olen myös jo vuosia sitten pitänyt tärkeänä, että vähitellen agilityn valmentajajärjestelmässä mennään kohti systeemejä, joita muissakin lajeissa noudatetaan. Mitenkähän vaikkapa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen laitoksella suhtauduttaisiin siihen, että kaikki mahdolliset opinnäytteet pidettäisiin salaisuuksina. Miten se soveltuisi tutkimuksen periaatteisiin? Mielestäni on tärkeätä, että näin alkutaipaleilla ei kukaan osallistuja tai SAGI hirttäydy sellaisiin periaatteisiin, jotka osoittautuisivat valmennusjärjestelmän jatkokehittämisen kannalta mahdottomiksi. Yhdenkään osapuolen rooli ei voi olla merkityksellisempi kuin että pidämme tavoitteen kirkkaana mielessä. Minusta se tavoite voisi olla, että 2020 Jyväskylän yliopistossa olisi opiskelemassa ensimmäinen agilityn valmennusjärjestelmän kaikki asteet läpi käynyt opiskelija, joka myös tekisi gradunsa agilityn jostain osa-alueesta. Ensimmäinen väitöskirja voisi tulla vaikkapa 2030.
On syytä käydä hyväkin keskustelu siitä, haetaanko vain ja ainoastaan lyhytaikaista taloudellista hyötyä vai tavoitellaanko lajin valmentamisessa jotain suurempaa. Minusta SAGIn oikeus ja jopa velvollisuus on etsiä keinoja ja tapoja, joilla lajia viedään eteenpäin pitkällä tähtäimellä. Tavoitteena tulee olla järjestelmät jotka ovat toimivia vielä kun pääosa nykyisistä harrastajista on jo ansaituilla eläkepäivillä. Sellaisen järjestelmän kehittäminen ei onnistu vuodessa eikä kahdessa. Kymmen vuotta on todella lyhyt aika ehkä jopa liian lyhyt. SAGIn perustaminen ja saaminen tähän tilanteeseen on vienyt selvästi yli 10 vuotta. Valmennusjärjestelmän kehittämisen haasteet ovat sitä mittaluokkaa, että anteeksi vain, muutaman oppilastyön tekijänoikeudet ovat sittenkin vain sivujuonne. On tärkeätä nähdä metsä puilta.