Jutun lähetti Puppua , Lokakuun 11, 2011 kello: 09:46:12
Re: HerätysVastineena juttuun: Re: Herätys, jonka kirjoitti: Kukkua , Lokakuun 10, 2011 kello: 22:07:13:
Kukkua kirjoitti:
» Puppua kirjoitti:
» » Onnistuminen Suomen karsinnoissakin on itsepetosta, jos väitetään, että tällä annetaan paras mahdollisuus menestyä MM-kisoissa. Vai väitätkö, että koirakolla, joka menestyy vaikka viidessä isossa tarkoitukseen järjestetyssä kilpailussa sijoittuen jokaisessa viiden joukkoon, olisi huonompi mahdollisuus menestyä MM-kisoissa, kuin että joku tuurihaukka yhdessä kisatapahtumassa onnistuu kahdella tai kolmella radalla, jotka eivät ole edes sidoksissa ratojen yhteistulokseen, kuten MM-radat?» Seinäjoellahan oli heinäkuussa viisi isoa tarkoitukseen järjestettyä kilpailua. Kaksi lauantaina ja kolme sunnuntaina. Lauantain radoilta riitti toisella menestyminen sunnuntaille pääsyyn ja joukkue valittiin sunnuntain kolmella radalla parhaiten menestyneistä.
Seinäjoella oli viisi toisistaan irrallista rataa ja yksi kilpailutapahtuma. MM-kisoissa on kaksi erillistä kilpailua, jotka ovat toisistaan riippumattomia ja kaksi henk.- ja joukkuerataa, jotka ovat toisitaan riippuvaisia, kun yhteistulos ratkaisee, ei yksittäisen irrallisen radan onnistuminen. MM-kilpailussa kilpailurytmi on suoritustavoiltaan, kestoiltaan ja valmistatumistavoiltaan aivan erilainen, kun kolmen päivän aikana suoritetaan neljä rataa ja jokaiseen suoritukseen on aikaa valmistautua ja keskittyä rauhassa erikseen. Toisaalta MM-kisoissa valmistautuminen ja keskittyminen on ihan eri tyyppinen, kun on huomioitava kahdella radalla tuloksen saaminen, ed. radan tulos ja joukkueessa myös joukkuekavereiden tulokset.
» Ketkä ovat siis ne, jotka tällä menetelmällä eivät tulleet valituiksi joukkueeseen, mutta olisivat sinne kuuluneet? Noissa viidessä kilpailussa kaikissa viiden joukkoon sijoittuminen olisi tuonut ihan varman joukkuepaikan.
Ei muuten olisi tuonut, jos joka kisassa edellä olevat olisivat samoja tai, jos joku tekee yhdellä tai useammalla radalla hirmuajan, tai jos et saa 0-tulosta.
En ymmärrä lainkaan näitä, jotka vihjailevat joka vastauksessaan, että asiaa kommentoivat olisivat halunneet jonkun joukkueeseen. Joka vuosi joukkueessa ovat olleet ne, jotka ovat parhaiten karsitamenetelmässä menestyneet. Niin minä kuin kommenteista päätellen muutamat muutkin ovat erimieltä karsintamenetelmän hyvyydestä. Menetelmä ei voi olla hyvä, jos yksi yhdeksästä saa tuloksen MM-kisoista tai jotain sinne päin.
Nykymenetelmällä ei esim. testata paineensietokykyä, kykyä tehdä peräkkäisiä hyviä suorituksia, pitäaikaista tulosvarmuutta, eikä käytännössä nopeuttakaan. Menetelmää parantaisi jo huomattavasti se, että jätettäisiin ihanneaika kokonaan pois. Nopeilla 5 tuloksilla olisi merkitystä ja niillä jotka häviävät yli 5 s. nopeimmille koirakoille, ei muutenkaan ole mitään saumaa MM-kisoissa, kun ottavat yliaikana yli 5 sekunttia kahdelta radalta. Taatusti tämä vitosen tehnyt nopea koirakko on potenttiaallisempi menestyjä kuin yli 5 sek. häviävä.
Tiedän, että täällä kirjoittelu tuskin johtaa mihinkään, mutta johtaako muukaan tie? Tälläkin palstalla esiintyy käsittämätöntä vastuunpakoilua, kun väitetään, että valitsijoihin perustuva valintamenetelmä ei olisi hyvä tai siihen ei vastuuntuntoisia henkilöitä löytyisi. Eiväthän valintamentelmässä olevat päättäjätkään valintojaan tee ilman hyväksyttyjä sääntöjä ja toimintaperiaatteita, perustui menetelmä pisteisiin, aikaisempaan menestykseen, tuloksiin tai vaikka kaikkien ja joidenkin muiden tapojen yhteissummaan. Pärstäkertoimeen perustuva valintatapa on parempi, kuin arpaan/onneen perustuva tapa, jollainen nykyinen menetelmä on. Arvassa vastuun menestymättömyydestä kantaa yksin kilpailija ja pärstäkertoimessa kilpailija ja valitsijat. Luottamus nostaa aina itsetuntoa ja arpa epävarmuutta.