Jutun lähetti Jouni Kautto , Lokakuun 11, 2011 kello: 16:59:48
Re: HerätysVastineena juttuun: Re: Herätys, jonka kirjoitti: Puppua , Lokakuun 11, 2011 kello: 09:46:12:
Alla esitettävät ajatukset ovat puhtaasti henkilökohtaisia mielipiteitäni enkä osaa sanoa, vastaavatko ne SAGI:n hallituksen ja kilpailutoimikunnan enemmistön kantaa asiassa.
SAGI:n hallituksen jäsenenä olen ollut hyväksymässä käytössä olevaa karsintamenetelmää ja pidän sitä keskimäärin onnistuneena. Viimeisen kuuden vuoden aikana (2006-2011) Suomen joukkuen on saavuttanut neljä kultamitalia (2 yksilö, 2 joukkue), kaksi hopeaa (1 yksilö, 1 joukkue) ja kolme pronssia (2 yksilö, 1 joukkue) ollen joka kerta mitaleilla. Mitaleiden hankkimiseen on myös osallistunut peräti 14 eri koirakkoa. Lisäksi Suomella on tuolta ajalta 11 muuta sijoitusta kymmenen joukkoon, joukossa myös mitalille yltänyttä ohjaajaa ja heidän lisäkseen 7 muuta. Sijoitukseen kymmenen joukossa on siis päässyt kaikkiaan 21 eri suomalaisohjaajaa.
Minun nähdäkseni Suomen nykyinen karsintajärjestelmä edellyttää koirakolta mitä suurimmassa määrin hyvin samanlaisia valmiuksia kuin menestyminen MM-kisoissa.
Puppua kirjoitti:
» Seinäjoella oli viisi toisistaan irrallista rataa ja yksi kilpailutapahtuma. MM-kisoissa on kaksi erillistä kilpailua, jotka ovat toisistaan riippumattomia ja kaksi henk.- ja joukkuerataa, jotka ovat toisitaan riippuvaisia, kun yhteistulos ratkaisee, ei yksittäisen irrallisen radan onnistuminen.Karsinnoissa suoritus koostuu neljästä/viidestä toisistaan riippuvaisesta suorituksesta. Karsinoissa (nykyisellään) kahdella ensimmäisellä radalla tulee tehdä nolla, jotta on vielä mukana kilpailussa aivan kuten MM-kisoissa pääsääntöisesti vain ensimmäisellä radalla nollatuloksen tehneet ovat mukana taistelemassa mitaleista.
» MM-kilpailussa kilpailurytmi on suoritustavoiltaan, kestoiltaan ja valmistatumistavoiltaan aivan erilainen, kun kolmen päivän aikana suoritetaan neljä rataa ja jokaiseen suoritukseen on aikaa valmistautua ja keskittyä rauhassa erikseen.
Karsinnoissa lauantaina suoritusten välillä on arviolta ainakin 2,5 - 3 tuntia hieman radan nopeudesta riippuen (oletuksena luokkien välissä nähdään noin 200 suoritusta). Sunnuntaina saman säkäluokan ratojen välillä 1-1,5 tuntia (noin 70-90 suoritusta saman luokan suoritusten välissä). Tauot eivät ole aivan niin pitkiä kuin MM-kisoissa, joissa kahtena päivänä on vain yksi startti ja samana päivänä olevien starttien välillä voi mennä hyvinkin neljä tuntia, mutta suoritusten välillä ohjaajilla on karsinnoissakin kohtalaisesti aikaa valmistatua ja keskittyä rauhassa suorituksiinsa.
» Toisaalta MM-kisoissa valmistautuminen ja keskittyminen on ihan eri tyyppinen, kun on huomioitava kahdella radalla tuloksen saaminen, ed. radan tulos ja joukkueessa myös joukkuekavereiden tulokset.
Kyllähän nykyisessäkin karsintasysteemissä ohjaajien olisi syytä ottaa huomioon omat aikaisemmat suorituksensa, kilpailutilanne ja muiden suoritukset - saman tyyppistä valmistautumista kuin tässä ketjussa on edellytetty MM-kisoissa kisaavilta koirakoilta. Jos launtaina ei tee ekalta radalta nollaa niin toisella on pakkonollan paikka. Jos pisteet ovat menneet kovasti ristiin sunnuntain ensimmäisen kahden radan aikana finaaliradalla voi MM-joukkuekisan tavoin riittää kun tekee tuloksen...
» En ymmärrä lainkaan näitä, jotka vihjailevat joka vastauksessaan, että asiaa kommentoivat olisivat halunneet jonkun joukkueeseen. Joka vuosi joukkueessa ovat olleet ne, jotka ovat parhaiten karsitamenetelmässä menestyneet. Niin minä kuin kommenteista päätellen muutamat muutkin ovat erimieltä karsintamenetelmän hyvyydestä. Menetelmä ei voi olla hyvä, jos yksi yhdeksästä saa tuloksen MM-kisoista tai jotain sinne päin.Karsintamenetelmää kohtaan tässä ketjussa esitetty kritiikki väistämättä pitää sisällään ajatuksen, että joukkueeseen olisi pitänyt saada muita koirakoita kuin nyt valituksi tulleet. Kun kritiikin perustana on maajoukkueen MM-kisoissa saavuttamat tulokset kritisoijan täytyy olettaa, että menestys olisi ollut parempi, jos joukkueessa olisi ollut toiset koirat ja nykyisellä karsintamenetelmällä nämä paremmat koirat eivät vain tulleet valituksi joukkueeseen.
» Nykymenetelmällä ei esim. testata paineensietokykyä,Itse ainakin ajattelisin, että nykymuotoiset karsinnat laittavat ohjaajilla melkoiset kovat paineet kun onnistua täytyy juuri sen yhden viikonlopun aikana, aivan kuten MM-kisoissa.
» kykyä tehdä peräkkäisiä hyviä suorituksia,
Nykyisellä karsintamenetelmällä joukkueeseenhan päätyvät juuri ne koirakot, jotka karsintaviikonlopun aikana saavat tehtyä perättäisiä hyviä suorituksia. Pätevä koirakko on kolmella perättäisellä hyvällä suorituksella melko varmasti joukkueessa, tänä vuonna vain kovin harva koirakko vain pystyi osoittamaan tälläistä tulosvarmuutta.
» pitäaikaista tulosvarmuutta,
Kun ajatellaan, että MM-kisoissa sijoitukset ratkotaan kahden suorituksen perusteella on pitkäaikainen tulosvarmuus korkeintaan välillinen viite siitä, että koirakko kykenee kilpailemaan MM-kisoissa menestyksekkäästi.
» eikä käytännössä nopeuttakaan. Menetelmää parantaisi jo huomattavasti se, että jätettäisiin ihanneaika kokonaan pois. Nopeilla 5 tuloksilla olisi merkitystä ja niillä jotka häviävät yli 5 s. nopeimmille koirakoille, ei muutenkaan ole mitään saumaa MM-kisoissa, kun ottavat yliaikana yli 5 sekunttia kahdelta radalta. Taatusti tämä vitosen tehnyt nopea koirakko on potenttiaallisempi menestyjä kuin yli 5 sek. häviävä.
Nykyisellä pistelaskumenetelmällä ei joukkueeseen ole asiaa, jos häviää karsinnoissa kärjelle useita sekuntteja ja nopeimmat nollat tehnyt on varmasti joukkueessa.
» Tiedän, että täällä kirjoittelu tuskin johtaa mihinkään, mutta johtaako muukaan tie? Tälläkin palstalla esiintyy käsittämätöntä vastuunpakoilua, kun väitetään, että valitsijoihin perustuva valintamenetelmä ei olisi hyvä tai siihen ei vastuuntuntoisia henkilöitä löytyisi. Eiväthän valintamentelmässä olevat päättäjätkään valintojaan tee ilman hyväksyttyjä sääntöjä ja toimintaperiaatteita, perustui menetelmä pisteisiin, aikaisempaan menestykseen, tuloksiin tai vaikka kaikkien ja joidenkin muiden tapojen yhteissummaan. Pärstäkertoimeen perustuva valintatapa on parempi, kuin arpaan/onneen perustuva tapa, jollainen nykyinen menetelmä on. Arvassa vastuun menestymättömyydestä kantaa yksin kilpailija ja pärstäkertoimessa kilpailija ja valitsijat. Luottamus nostaa aina itsetuntoa ja arpa epävarmuutta.
Henkilökohtaisesti ajattelisin, että menetelmästä riippumatta karsinnoissa tulisi pyrkiä kahteen tavoitteeseen: yhtäältä saada valittua Suomelle mahdollisimman kilpailukykyinen joukkue MM-kilpailuihin ja toisaalta tarjota osaaville lajina harrastajille asuinpaikasta yms. riippumatta yhtäläinen mahdollisuus tavoitella ja saavuttaa paikka maajoukkueessa.
Suomi on laaja maa ja harrastajia löytyy liki maan kaikilta kolkilta. Oma arvioni on, että olisi hyvin vaikeaa ja kenties jopa mahdotonta koota valintaraatia, jonka jäsenet:
- tuntisivat lajia kyllin hyvin
- olisivat riippumattomia harkinnan kohteena olevista harrastajista
- tuntisivat kyllin laajalti eri puolilta maata olevia harrastajia kyetäkseen arvioimaan ja vertailemaan potentiaalisten koirakoiden kauden aikana tekemiä suorituksia tasapuolisestiJouni Kautto